Särkivaara leiri on takana. Täällä makaa väsynyt, mutta onnellinen omistaja ja koira. Pääasiassa leirin aikana keskityttiin hakuilemaan, hieman tokoakin saattoi olla joukossa wink
Kyllä oli kuitenkin hieno huomata, että vaikka koira oli selkeästi väsynyt ja rauhallinen illalla, oli se heti valmis töihin kun piti lähteä treenaamaan. Motivaatio tuntuu olevan korkealla ja moottoriakin riittää, riittää ja riittää. Hakulut meni ihan kivasti ja koirakin tuntui menevän eteen päin. Itseluottamus kasvoi ja pistoille lähdettiin jo reippaammin. Lisäksi pituutta pistoille saatiin ihan kivasti. Pakko myös sanoa, että paljon oppii myös silloin, kun ei itse ole vuorossa. Todella paljon. Sampan neuvo, yhdessä treenissä korjataan vain yhtä asiaa on taottu päähäni ja ihan oikeasti, fiksu ideahan se on.

Nitrolla selkeästi toimii haussa tapa, jossa käydään ensin äijän luona ottamassa haju, ja kun koira merkkaa äijän viedään se takaisin keskilinjalle. Tätä jatkamme kyllä, eikä tuo koira enää niin ujostellut maalimiehillä, vaan on siellä levollisena. Nipasta tulee varmaankin rullakoira, joten mietin, miten ehdoton on, että koira viihtyy maalimiehellä. Siellä vietetty aika oikeasti ei kuitenkaan ole kovinkaan pitkä. Toisaalta, meillä tuo ilmaisu on vielä piiiitkän matkan takana, joten ei siitä sen enempää.

Tokoilut jäi hieman vähemmälle, tätäkin kuitenkin tehtiin. Ja monessa välissä käytin hyödyksi häiriön joten aina tilaisuuden tullen koira autosta ulos ja treeniä treeniä. Toivottavasti syksyllä päästään leirille, eikä mitään ihmeempiä (muuta kuin kehitystä) tapahdu. Särkivaara perheelle tuhat kiitosta leiristä, vinkeistä, nauruista, kaikesta. Olette huippuja! Ja pääsi se Pommikin ulkopuolisena treenaamaan smiley